Oivalluksia

Alkuviikkoon ei ole tapahtunut mitään erikoista. Lähinnä yörytmiin takaisin totuttelua, se kun meni sekaisin viime viikonloppuna reissussa.

Keskiviikkoyönä oli työvuorossa esimieheni, jota en ollut ennen tavannut. Hän oli todella mukava ja rento. Hänen kanssa oli helppo tulla toimeen, vaikka englanti ei ollutkaan hänen vahvuutensa. Tästä syystä pääsin itsekin neuvomaan hotellin ulkomaalaisia asiakkaita.

Onnistuneista asiakaspalveluhetkistä tulee kyllä todella hyvä mieli. Vaihtojakson aikana olen huomannut, etten haluaisi työskennellä esimerkiksi tämänkaltaisessa kohteessa (hotelli) paikallisvartijana yövuorossa. Tekemistä on vähän ja pitää olla hiljaa, vaikka onneksi ei yksin pidä olla. Tarvitsen ihmiskontakteja ja sosiaalisia kanssakäymisiä. Siksi työ, johon sisältyy asiakaspalvelua sopisi minulle. Täällä olen saanut muutamia tilaisuuksia harjoittaa englantia asiakaspalvelutehtävissä. Sen taidon parantaminen olikin yksi työssäoppimisen tavoitteista. Uskon, että siitä tulee olemaan hyötyä tulevaisuudessa.

Retki rannikolle

Lauantai-iltapäivällä nukuttuani yövuoron jälkeen pari tuntia tyttöjen huoneessa suuntasin Ljubljanan pääbussiasemalle. Tarkoitus oli matkata rannikolla sijaitsevaan Koperin kaupunkiin bussilla, johon olin etukäteen ostanut liput getbybus.com -sivustolta. Syystä tai toisesta bussi ei ikinä saapunut paikalle, tai sitten se oli todella myöhässä.

Onnekseni tiesin slovenialaisesta sivustosta (prevoz.org), jossa voi tarjota kimppakyytejä pientä korvausta vastaan. Puhelimessani ei toisinaan toimi tekstiviestit, joten ei auttanut muu kuin ruveta soittelemaan kyytejä. Ensimmäinen, kelle soitin ei puhunut lähes sanaakaan englantia ja lopetti puhelun nopeaan. Toinen yritykseni meni jo vähän paremmin kommunikoinnin osalta, mutta auto oli valitettavasti täynnä. Hän kehotti odottamaan noin 20 minuuttia, josko joku kyytiläinen peruisi. Odotellessani ensimmäisestä numerosta soitettiin takaisin. Soittaja oli kuskin tytär, joka selitti ettei hänen äitinsä osaa englantia, mutta voisi tarjota minulle kyydin tästä huolimatta.

Siispä sain kyydin ja vielä Izolaan asti, jossa minun oli tarkoitus yöpyä. Izolassa etsin hotellia, josta ZNI oli varannut minulle huoneen. Kävi ilmi, että "hotelli" olikin jonkun asunto. Huoneen vuokraaja ei ollut kotona, mutta sain häneen puhelinyhteyden ja hän soitti naapurin (joka ei myöskään osannut sanaakaan englantia) avaamaan minulle oven. Ihme säätämistä, mutta onneksi slovenian alkeilla, elekielellä ja hymyllä pääsee jo pitkälle. Se on ainakin tullut reissussa huomattua.

Sunnuntai meni tutustuessa rannikon kolmeen kaupunkiin, Izolaan, Piraniin ja Koperiin. Olin etukäteen ladannut puhelimeen aluiden offline kartat ja tsekannut nähtävyyksien sijainnit sekä bussiaikataulut ja -pysäkit. Päivä meni nopeasti auringosta ja meren läheisyydestä nauttien. Ihana pikku reissu! Illalla palasin bussilla Ljubljanaan ja tällä kertaa matka sujui ongelmitta.

Pientä säätöä ja sekaannuksia

Yöt ovat menneet leppoisasti töissä. Mitään kovin erikoista ei ole tapahtunut, muutamia meluavia vieraita lukuunottamatta. Ongelmista on aina selvitty puhumalla ja toista kertaa ei ole pitänyt käyttäytymiseen puuttua.

Työvuorot loppuvat klo 6 aamulla, jonka jälkeen on hyvä aika käydä salilla sen ollessa vielä lähes tyhjillään. Juttelin esimieheni kanssa ja hän kertoi, että voisin tulla treenaamaan työporukan kanssa Krav Magaa. Kyseessä on israelilainen lähitaistelu, joka perustuu ihmisen luontaisiin reaktioihin stressitilanteissa. Ensi viikolla todennäköisesti selviää asiasta enemmän. 

Hostelli on tänä viikonloppuna buukattu täyteen. Tästä syystä minun täytyy vaihtaa majapaikkaa kahdeksi yöksi, minkä ZNI kuitenkin kustantaa. Halusin ehdottomasti lähteä pois Ljubljanasta toiseen kaupunkiin. Päädyin Slovenian rannikkoon, josta sain Izolan kaupungista huoneen hotellista lauantaiyölle. Perjantaiyö menee siis vielä töissä, joten ZNI varasi minulle vuoteen muiden suomalaisten huoneesta sille ajalle.

Ilman pientä säätöä ja sekaannuksia ei tästäkään selvitty. Perjantaiaamuna töistä kotiuduttua siirsin matkatavarani suomalaisten tyttöjen huoneeseensa ja menin respaan tekemään check outtia. Vastassa oli hämmentynyt työntekijä, jonka mukaan huoneeseeni ei ole tulossa ketään ja että voin huoleti mennä nukkumaan sinne. En kuitenkaan tähän vastaukseen tyytynyt ja pyysin, että asia selvitettäisiin pian ennen kuin menen nukkumaan. Useiden puhelinsoittojen ja laskutoimitusten jälkeen asia kuitenkin selvisi. Kävi ilmi, että joitain varauksista ei oltu merkattu varauskalenteriin ollenkaan. Pääsin siis lopulta tekemään check outin ja nukkumaan toiseen huoneeseen. Onnekseni me suomalaiset tulemme hyvin keskenämme toimeen, joten mitään ongelmaa ei siltä osin asiassa ollut. Tosin ihmetyttää, miksei ZNI ollut esimerkiksi itse kertonut tytöille tästä järjestelystä.

Pieniä vastoinkäymisiä on siis tullut vastaan. Niiden selvittämistä on vaikeuttanut usein niin sanottu rikkinäinen puhelin, jos asiaa on ollut selvittämässä monta eri henkilöä, sekä kielimuuri puolin jos toisin. Välillä slovenialaisten aksentista on vaikea saada selvää ja sanat saattavat olla hukassa. Myöskin puhelimessa kommunikointi on välillä haastavaa esimerkiksi huonon kuuluvuuden takia. Välillä tulee todella tyhmä olo kun pitää pyytää monta kertaa toistamaan uudestaan. Myös se, että ei näe toisen eleitä ja ilmeitä soittaessa tuo omat haasteensa. Ei voi tietää esimerkiksi onko ihminen vihainen tai sarkastinen. 

Ensimmäiset työvuorot

Työkuviot ovat nyt selvinneet! Mahtavaa!

Soittelin tosiaan ZNI:n koordinaattorin kanssa viime viikon perutuista työvuoroista. Kävi ilmi, että lähin esimieheni ei ollut tietoinen minusta ollenkaan. Olin siis aikaisemmin työhaastattelussa tavannut vain yrityksen johtajan. Lisäksi työpaikassa oli viime viikolla ollut työvuorossa sellainen vartija, joka ei osannut englantia (tai oli muuten vain ujo ja ei halunnut sinne harjoittelijoita, tämä jäi hiukan epäselväksi). Tässä syitä miksi töiden aloittaminen viivästyi.

Totta kai ymmärrän, että aina ei ole töitä tarjolla varsinkin kun kyseessä ei ole niin suuri yritys.  Varsinkin kun meitä työssäoppijia on nyt kolme. Kuitenkin ZNI:llä oltiin aika kimpaantuneita tilanteesta. Olin itsekin aika hämmentynyt. Tähän vielä kun lisätään kulttuurierot ja kielimuurit niin asian setviminen ei ollutkaan niin yksinkertainen juttu.

Nyt asia on kuitenkin kunnossa ja olen päässyt työskentelemään. Ensimmäiset kaksi viikkoa menee hotellin paikallisvartijan töihin tutustuessa. Sinällään mielenkiintoista, koska en ole itse koskaan työskennellyt sellaisena. Toisaalta myös aika yksitoikkoista ja tylsää, koska olen yövuorossa. Tekemistä ei siis ole paljoa, kun hotellin vieraat suurimmaksi osaksi nukkuvat.

Hotellin paikallisvartijan työhön kuuluu kierros tunnin välein. Kierroksella käydään muun muassa tarkastamassa sisätilat järjestyshäiriöltä, ovatko ulko-ovet ovat lukittuina ja ikkunat kiinni. Muutaman kerran on vartija käynyt huomauttamassa, kun huoneista on tullut melua. Tämä tapahtui suoraan uhkaamalla soittoa poliisille seuraavaksi. En tiedä onko tämä vain yleinen tapa, jolla saadaan vieraat hiljentymään vai olisiko asia oikeasti ollut poliisiasia.

Vartija on perehtynyt myös hätä- ja onnettomuustilanteissa toimimiseen. Hotellista löytyy todella monta käsisammutinta ja lisäksi muutama paloposti. Kyselin hotellin pelastussuunnitelmasta ja sain vastaukseksi katsoa seinällä olevia toimintaohjeita. Ilmeisesti heillä ei ole niin laajasti tehtyä pelastussuunnitelmaa tai sitten sitä ei vain haluttu näyttää.

Lisäksi vartija toimii respan vastaanottovirkailijana näin yöaikaan. Jos asiakkailla tulee kysyttävää hän kyllä auttaa. Yleisimmät kysymykset ovat liittyneet wifi:n salasanaan, aamupalan tarjoiluaikaan ja lähimpien ravintoloiden aukioloaikoihin. Asiakaspalvelutaitoja täytyy siis löytyä.

Mukavaa kun hotellissa on paljon kansainvälisiä vieraita, niin pysyn itsekin kärryillä keskusteluissa. Myös juurikin tämä kansainvälisyys tuntuu aiheuttavan suuren osan järjestyshäiriöistä. Joissain kulttuureissa nyt vain ollaan paljon kovaäänisimpiä. Tai ei osata englantia niin hyvin, että ymmärrettäisiin vartijan ohjeistukset.

Vartijan vaatetus on musta paita tai takki, jossa lukee selässä valkoisella "VAROVANJE", joka kääntyy suomeksi turvallisuus. Jalassa omat tummat farkut ja kenkinä turvakengät. Varustevyötä hänellä ei ole (eikä voimankäyttövälineitä), mutta avaimet ynnä muut sellaiset kulkeutuvat vyölaukussa. Tämä herätti minussa hiukan hilpeyttä. Itselläni kun ei ole slovenialaisia vartijalupia niin työvaatteista käy mustat siistit vaatteet.

Muutto Ljubljanaan

Tiistaina oli vihdoin muuttopäivä!
Lähdettiin Mariborista aamulla ja pääkaupunkiin saavuttaessa vuorossa oli työhaastattelu. Mitä tietenkin olin tapani mukaan hermoillut jo ihan urakalla edellisen yön ajan. Ihan turhaan. Toki kerroin hieman itsestäni hieman aluksi, opinnoistani, edellisistä työpaikoistani, motiiveistani. Tämä ei kuitenkaan tuntunut pahemmin kiinnostavan työhaastattelijaa. Hän, joka oli yrityksen johtaja, puhui vaan kanssani olevan ZNI:n työntekijän kanssa sloveniaksi. Ei tainnut herran englanti olla kovin iskussa kun ei sitä sanaakaan puhunut.

No joka tapauksessa, sain työpaikan ja allekirjoitimme työsopimukset. Loistavaa! Fiilis oli korkealla ja todella helpottunut.

Töiden oli tarkoitus alkaa jo samana yönä erään hotellin respassa. Tuli kuitenkin tieto, että ei tarvisekaan tulla, ei tänään tiistaina eikä myöskään huomenna keskiviikkona. Tätä samaa jojoilua jatkui koko viikon. Ensin tiedossa oli töitä lyhyellä varoitusajalla, jotka sitten peruttiin. Odotin koko ajan milloin vihdoin pääsen tekemään jotain töihin liittyvää. En voinut oikein suunnitella menojakaan enempää kuin parin tunnin päähän juurikin tämän takia.

Otin yhteyttä ZNI järjestöön ja kerroin tilanteesta. Sielläkään päässä ei oltu yhtään tyytyväisiä tähän järjestelyyn. Pyysivät soittamaan uudestaan sunnuntaina, josko silloin tietäisin ensi viikon työajoista jotain. Todella toivon, että voin kertoa heille että ensi viikolle olisi tiedossa täydet työtunnit.

Viikko kuitenkin oli antoisa muuten. Tutustuin Ljubljanaan ja muihin suomalaisiin opiskelijoihin, jotka työskentelevät samassa yrityksessä. Kaupunki on suurempi ja kansainvälisempi, mistä olen todella iloinen. Niin paljon tehtävää ja nähtävää!

Lauantaina Mariborista tutut ZNI:n ulkomaalaiset työharjoittelijat tulivat Ljubljanaan retkelle. Vietin siis päivän heidän kanssaan kierrellen kaupunkia ja sen nähtävyyksiä. Ihanaa saada kansainvälisiä kavereita ja oppia muiden maiden tavoista ja kulttuureista enemmän! Toivon, että saisin myös slovenialaisia tuttavuuksia ja pääsisin paremmin jyvälle heidän kulttuuristaan. Kenties ensi viikolla työn merkeissä!

Ensimmäinen viikko

Kokonainen viikko takana Maribossa elämistä!

Viikossa olen kerinnyt tutustua kaupunkiin ja slovenialaiseen kulttuuriin enemmän. 

Suurimmaksi osaksi olen kuljeskellut kaupungissa yksin ja tavannut työntekijöitä myös yksin. Tästä on ollut suuri hyöty esimerkiksi slovaanin alkeiden kannalta. Perjantaina istuin Lukan kanssa yli neljä tuntia kahvilassa harjoitellen, ja kyllä huikeaa edistystä on tapahtunut! Kaupassa, kahvilassa tai ravintolassa asioiminen ei enää tuota vaikeuksia kielimuurin takia. Täällä kun ei vanhempi sukupolvi paljoa englantia osaa. 

Lisäksi olen tutustunut muihin ZNI:n kautta työharjoittelua tekeviin opiskelijoihin. Heitä on tällä hetkellä Mariborissa Italiasta, Portugalista ja Ruotsista. Varsinkin italialaiset olivat kovin ihmeissään, kuinka pärjään yksin ja kutsuneet iltaisin syömään ulos heidän kanssaan. Kävimme yhdessä myös lauantaina retkellä Pohorje vuoristossa. Se on ollut tähän mennessä reissun kamalin ja siistein asia. Kamalin, siksi koska nousimme vuorelle gondolihissillä ja pelkään korkeita paikkoja. Joten matkat ylös ja alas olivat aika koettelemuksia. Mutta näköala ylhäällä vuorelta oli kyllä kaiken sen arvoinen!

Kaikista parhain asia tässä viikossa on kuitenkin se, että sain vihdoin tiedon tulevasta työssäoppimispaikastani! Kyseessä on turvallisuusalan yritys nimeltä Varnost Arh. Se tarjoaa turvallisuusratkaisuja eri yrityksille ja talouksille, sekä tapahtumille että ravintoloille. En tiedä vielä tarkemmin työkuvistani, mutta minulle ainakin uskoteltiin sen olevan monipuolisesti tutustumista eri työtehtäviin. Työpaikka sijaitsee Slovenian pääkaupungissa, Ljubljanassa. Eli tiedossa on siis muutto ensi viikolla sinne. 

Zdravo! (hello)

Ensimmäiset päivät Sloveniassa takanapäin. Aika on kulunut todella vauhdilla.

Lähdin siis Suomesta varhain lauantaiaamuna. Ensimmäiselle lennolle minulle oli arvottu paikka hätäpoistumistieltä. Eli ei ikkunaa, mutta tilaa sitäkin enemmän. Tuli siinä sitten ensimmäistä kertaa läheltä tutustuttua esim. hätäpoistumisoven avaukseen. Muutenkin opiskeluiden aikana on tullut tavaksi aina tsekata uuteen paikkaan tultaessa, mistä löytyy hätäpoistumismerkinnät ja -reitit, entäpä alkusammutuskalusto.

Lento oli vähän myöhässä huonon lentokelin takia. Tiedossa oli muutenkin tiukka vaihto Saksan Munchenissa, joten kentällä piti vauhdilla laittaa tossua toisen eteen. Vain huomatakseni tämänkin lennon olevan myöhässä... 

Toinen lyhyt lento saapui siis Itävaltaan, Graziin. Olin juuri minuutilleen (huh) sovitulla tapaamispaikalla lentokentän parkkipaikalla, josta slovenialainen taxi nappasi kyytiin. Seurasi noin 40 minuutin matka Sloveniaan Mariboriin. Matka sisälsi siis rajan ylityksen, mikä tapahtui vain vähän auton vauhtia tiputtamalla. Hullua, miten pienet välimatkat täällä on! Ajat tunnin verran niin olet jo toisessa maassa. Suomessa ajat tunnin verran ja olet vain toisessa kaupungissa. 

Mariboriin saavuttaessa ZNI:n työntekijä Tamara nouti minut ja vei asunnolle. Tämän jälkeen lähdimme kävelylle kaupunkiin ja kävimme kahvilla. Oli mukava päästä puhumaan ja vaihtamaan ajatuksia jonkun kanssa. Kaupunki vaikutti aivan kuolleelta aavekaupungilta väkilukuunsa nähden, mistä mainitsin myös Tamaralle. Hän selitti, että Maribor on ennen kaikkea yliopistokaupunki ja opiskelijat asuvat viikkoisin esim. nuorisohostelleissa ja palaavat koteihinsa viikonlopuiksi. Odotapa arkea niin tää paikka on täynnä ihmiä.

Vietin loppu viikonlopun tutustuen itsekseni kävellen kaupunkiin ja sen lähiympäristöön. Kävelin esimerkiksi läheisen kukkulan, nimeltään Piramida Hill, päälle, josta sai paremman kuvan koko kaupungin koosta. 

Maanantain saapuessa lähdin taas aamulla kaupungille ja en ollut uskoa silmiäni. Viikonloppuna kadut olivat tyhjiä ja autioita, mutta nyt kaikkialla oli populaa vauvasta vaariin. Kaupunki muuttui heti silmissäni paljon mielenkiintoisemmaksi. Sama vaikutus oli ZNI:n työntekijän Lukan kaupunkikierroksella. Hän oli ennen toiminut turistioppaana ja todella osasi asiansa erinomaisesti. Sain taas aivan erilaisen kuvan kaupungista, kun kuulin sen historiasta ja kulttuurista enemmän. 

Maanantaina ja tiistaina olen osallistunut orientaatiokurssille yhdessä italialaisen ryhmän kanssa. Kurssin tarkoituksena on saada hyvä alku vaihtojaksolle. Tutustua ZNI järjestöön, Erasmus+ hankkeisiin, tulevaan työhön,  Mariboriin, slovenialaisten kieleen sekä kulttuuriin. Kurssi on ollut tähän asti antoisa. ZNI:n työntekijät ovat aivan huippuja ja asiansa osaavia. Italialainen ryhmä on hyvinkin eloisa, liittyneekö kulttuuriin vai heidän nuorempaan ikäänsä. 

Tähän asti kaikki on sujunut ongelmitta ja olenkin miettinyt, että ompas kaikki jotenkin helppoa. Tosin työkuviot ovat vielä kysymysmerkkejä täynnä, mutta minulle on vakuuteltu kaiken järjestyvän tämän viikon aikana. Sitä siis odotellessa!

Tavoitteet

Tervetuloa seuraamaan blogiani! 
Olen turvallisuusalan perustutkinnon opiskelija ja suoritan työssäoppimisjakson ulkomailla, samalla tutustuen kansainväliseen turvallisuuteen.

Vaihtoon lähtemisprosessi oli helppo ja yllättävän nopea kun alkuun oltiin päästy. Itse olin hautonut ajastusta vaihtoon lähtemisestä opintojen alkamisesta lähtien. Koulussa pidetyn infotilaisuuden jälkeen kohdimaaksi valikoitui Slovenia ja laitoin paperit vetämään joulukuussa. Seuraavaksi olikin tiedossa lisää papereiden täyttelyä ja muutamia tapaamisia kansainvälisyys vastaavien kanssa.

Suurimmaksi haasteeksi itselle tähän asti on ollut realististen tavoitteiden asettaminen.  Toki ulkomaille yksin lähteminen ja matkustaminen ylipäätään avartaa omaa maailmankatsomusta, kohentaa kielitaitoa ja kasvattaa rohkeutta. Toivon mukaan myös kasvan ihmisenä ja saan vahvuutta luottaa itseeni ja tekemisiini enemmän.

Lisätään tähän vielä ulkomailla työskentely täysin vieraissa töissä sekä työolosuhteissa vieraalla kielellä. Kuulostaa omaan korvaan varsin haasteelliseelta, mutta välillä pitää haastaa itseänsä ja tulla pois omalta mukavuusalueelta. Toki jo pelkästään oman ammatillisen osaamisen kehittäminen on yksi päätavoitteistani seuraavan kahden kuukauden aikana. Lisäksi tulisi siirtää koulussa ennalta opitut teoriat ja taidot käytännön tekemiseen samalla oppien kohdemaan uusia erilaisia tapoja.

Odotukseni ovat siis korkealla työssäoppimisjakson suhteen. Tiedostan, että paljon riippuu myös itsestäni ja asennoitumisestani. Innolla odotan mitä tulevat kuukaudet ulkomailla tuovat tullessaan!


"If it doesn't challenge you, it won't change you"