Viimeinen työvuoro

Näin viimeisen työvuoron kunniaksi ajattelin listata mieleenpainuvimpia työtilanteita.

Aloitetaan parista viime vuorosta. Keskiviikkoiltana Ljubljanan yli pyyhkäisi pari tuntia kestävä ukkosmyrsky. Matkallani töihin alkoi jo jyrähdellä ja salamoita välähdellä. Pistin juoksuksi, jotten kastuisi pahasti. Saapuessani hotellin aulaan törmäsin itkeviin italialaislapsiin, jotka olivat luokkaretkellä ja yöpyivät hotellissa. Yritettiin selvittää työparini kanssa mitä oli tekeillä ilman mitään yhteistä kieltä. Työpari soitteli italialaisia nimiä läpi varauslistalta etsien heidän opettajaansa ja minä puolestaan yritin lohdutella paniikissa olevia lapsia. Ymmärsin, että he pelkäsivät ukkosta, koska aina kun taivaalla välähti tai jyrähti joku heistä kiljahti ja se tarttui heti muihin hysterian lailla. Huomasin miten he selvästi hakivat vain turvaa ja ohjasin heidät kanssani istumaan respan sohville. Muutama heistä kipusikin syliini istumaan ja ei siinä muu auttanut kuin yrittää lohduttaa ja olla turvana vähäisillä italian taidoillani. Kun opettaja saatiin kiinni hän tuli noutamaan oppilaansa. Kävi ilmi, että he olivat säikähtäneet ukkosta ja yrittäneet löytää opettajaa, mutta eksyneet paniikissa.

Tästä opin taas, että aina ei yhteistä kieltä tarvita, jotta pystyy auttamaan toista. Ihmisen kehon kielestä sekä eleistä pystyy päättelemään paljon. Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun turvallisuusalan töissä olin tekemisissä lasten kanssa. Uskon, että taustastani koulunkäynninohjaajana oli apua tässä. Esimerkiksi työparini sanoi, ettei todellakaan tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä itkevien lasten kanssa.

Torstaiyönä puolestaan hotellin avoimesta ovesta pölähti sisään huumeiden vaikutuksen alainen henkilö, joka ei ollut hotellin asiakas. Vaikka hän puhuikin sloveniaa ei työparini saanut mitään selvää hänen puheistaan. Ohjasimme hänet puheella ulos, mutta hän tuli parin minuutin päästä uudestaan sisään. Hän vaelteli ympäri hotellin aulaa vain katsellen ympärilleen ja puhellen yksittäisiä sanoja sloveniaa, eikä tuntunut reagoivan puheeseen enää mitenkään. Työparini oli jo soittamassa poliisia paikalle kun henkilö vain juoksi ulos. Onneksi mitään sen vakavempaa ei sattunut vaikka henkilön käytös olikin todella ennalta arvaamatonta.

Yhtenä työvuorona hotellin asiakkaiksi tuli suomalaisia. Olin niin yllättynyt tilanteesta, että jäädyin täysin kuullessani pitkästä aikaa suomea. En ollut yhtään miettinyt, että sellainenkin tilanne voisi tulla vastaan. Enkä ollutkaan sitä ennen törmännyt muihin suomalaisiin muita työssäoppijoita lukuunottamatta. Suomalaisvierailla oli ongelmia matkalaukkujen lukkojen kanssa, joten autoin heitä tiirikoimaan lukkoa auki veitsellä ja ruuvimeisselillä siinä onnistumatta. Ohjeistin heitä kääntymään seuraavana päivänä lukkosepän puoleen.

Kerran hotellissa yöpyi noin 40 henkinen italialainen opiskelijaryhmä. Keskiyön aikaan heidän opettajansa pyysi lupaa käyttää yhtä aulatilan tyhjää huonetta pikaisen palaverin vuoksi. Lupa myönnettiin sillä ehdolla, että he puhuisivat normaalilla äänellä eivätkä aiheuttaisi muuten häiriötä. Kävi ilmi, että heillä oli hankaluuksia pitää volyymi alhaalla ja heille käytiinkin useaan otteeseen huomauttamasta tästä. Kaiken huippu oli se kun yhtäkkiä huoneessa alettiin laulaa italialaisittain Paljon onnea vaan -laulua, jolloin työparini oli menettämässä jo hermonsa. Selvittiin siitäkin tilanteesta tietenkin, mutta tästäkin sai mietittävää oliko alkujaankaan järkevää heidän pitää kokoustaan siellä keskellä yötä.

Yhtenä iltana tuli soitto respan puhelimeen, että huoneessa on todella kuuma. Lähdin tutkimaan tilannetta ja ajattelin että laitan heille vain tuulettimen päälle tai kylmemmälle. Kävi ilmi, että joku oli vaihtanut ilmastoinnin kauko-ohjaimen kiinaksi. Huoneessa olevia kattoikkunoitakaan ei voinut avata rankkasateen vuoksi. Google kääntäjän avulla sain lopulta kielen vaihdettua englanniksi, mutta ilmastointi ei silti lähtenyt käyntiin. Ongelma ratkesi kun avasin sulakekaapin oven ja huomasin yhden johdonsuojakatkaisijan olevan 0-asennossa. Työparilta varmistettuna laitoin sen takaisin 1-asentoon, jonka jälkeen kaukosäädin ja ilmastointi toimivat taas täydellisesti. Vaikka pari kertaa meinasi usko loppua paahtavan kuumassa huoneessa.

Muutamia kertoja olen myös kuljettanut päihtyneessä tilassa olevia vieraita omiin huoneisiinsa kun he eivät ole itse meinanneet päästä portaita ylös tai saada ovea aukeamaan. Koulun voimankäytöntunneilta opittuja taitoja siis laitettu ensimmäistä kertaa käytäntöön.

Myös yksi mieleenpainuvimmista työvuoroista on ollut se kun pääsin avustamaan poliisia hänen tehtävissään, vaikkakin se koostui vain papereiden täytöstä ja puhumisesta. Tästä kuitenkin kerroin jo aiemmin tarkemmin.

Yhteenvetona voisi sanoa, että parhaimpia ja opettavaisimpia työkokemuksia ovat olleet normaalista poikkeavat asiakaspalvelutilanteet. Muiden auttaminen ja ongelmien ratkaisu ovat tulleet tutuksi työvuorojen aikana.

Viimeinen viikko

Tällä viikolla juhlitaan monissa maissa kuin myös Sloveniassakin kevättä. Maanantaina Tivoli puistossa oli illalla suuri kokko ja slovenialaisia bändejä esiintymässä. Meno muistutti pieniä festareita ja juhlivaa kansaa riitti niin vauvasta vaariin. Juhlat jatkuivat yömyöhään sillä 1. ja 2. toukokuuta ovat täällä vapaapäiviä. 

Itse kuitenkin työskentelen nuo päivät tai pikemminkin yöt. Ne ovatkin viimeisimpiä työvuorojani täällä. Juuri kun tuntuu, että on oppinut talon tavoille ja minun tekemisiini luotetaa enemmän on aika lähteä. Ehkä vaihdon pituus onkin siitä syystä juuri sopiva. Jos olisin ollut lyhyemmän ajan en välttämättä olisi päässyt näin hyvin niin sanotusti sisään työhön. Toisaalta jos olisin ollut kauemmin niin työ olisi varmasti loppua kohden alkanut tuntua liian yksitoikkoiselta. 

Vaikka olenkin viihtynyt Ljubljanassa on silti mukava palata kotiin Suomeen. On vaikea kuvitella, että viikon päästä kaikki tämä on jo takanapäin. Kaikki tämä, mikä nyt on tavallista arkea. Päätös lähteä ulkomaille on osoittautunut jälleen todella hyväksi. Olen ehtinyt reissata ympäri Sloveniaa ja Itävallassakin, tutustunut moniin uusiin ihmisiin eri kansalaisuuksista ja oppinut heidän tavoistaan ja kulttuureistaan. Sekä ennen kaikkea olen kehittynyt omassa ammatissani.

Tällä viikolla on edessä siis vielä muutamat työvuorot ja arviointikeskustelut työohjaajani sekä ZNI:n työntekijän kanssa. Minua hieman jännittää tuleva arviointikeskustelu, mutta uskon sen menevän hyvin kuitenkin. Vapaa-ajalla aika menee vielä nauttien kesäisistä keleistä ja uusien ystävien seurasta. 

Vko 8/9

Toiseksi viimeinen viikko vaihdosta meneillään. Nopeasti on mennyt.

Työt hotellilla sujuvat rutiinilla. Nyt kun olen ainut työssäoppija täällä työtehtäviä on enemmän. Työ tuntuu mielekkäämmältä kun on tehtävää ja on oppinut tuntemaan työntekijöitä. Joskus kun töissä on sijaisia olen heitä paremmin kartalla ja hoidan kaikki työtehtävät. Tulee kyllä niin hyvä fiilis kun pystyy auttamaan asiakkaita ja selvittämään ongelmia. Ja ennen kaikkea toimimaan itsenäisesti, mikä onkin ollut yksi tavoitteistani. Toki minulla on käytössä työpuhelin hätätilanteita varten, mutta sitä en ole vielä tarvinnut.

Vapaa-aikana olen tutustunut Ljubljanan ympäristöön enemmän. Kävin muun muassa vaeltamassa Smarna Gora kukkulalle. Sieltä oli huikeat näkymät kaupunkiin ja vuorille. Olin yllättänyt miten paljon paikallisia tuli vastaan vaelluspoluilla. Slovenialaisille luonto ja liikunta ovatkin tärkeitä asioita.

Ljubljanan jalkapallojoukkue tippui liigasta. Minulle tämä näkyy lähinnä niin, että pelien aikaan on rauhallisempaa ja stadionin läheisyys ei täyty enää mellakkapoliiseista. Joillekin paikallisille jalkapallo on henki ja elämä ja oman kaupungin joukkuetta kannatetaan henkeen ja vereen. Muistan ensimmäisen kerran kun satuin kulkemaan bussilla pelien aikaan. Suuri joukko iloisia ja humalaisia liilaan pukeutuneita faneja täytti bussin laulaen kannustuslaulua. Meno oli sangen äänekästä sekä riehakasta ja olinkin hämmilläni ennen kuin osasin yhdistää heidän olevan matkalla matsia katsomaan.

Retki Wieniin

Viikonlopun vietin aurinkoisessa Wienissä Itävallan pääkaupungissa. Lähdin matkaan lauantaiaamuna töiden jälkeen. Tällä kertaa olin varannut kyydit etukäteen soittamalla itse kuljetusfirmaan. Halusin olla varma, että matka sujuisi tällä kertaa ongelmitta.

Matka taittui lähes täydellä tila-autolla noin neljässä tunnissa. Matkaan sisältyi rajan ylitys, jossa automme pysäytettiin ja tutkittiin viranomaisten toimesta. Kaikki oli tietenkin kunnossa ja pian pääsimme jatkamaan matkaa Itävallan puolelle.

Wienissä majoituin itävaltalaisen ystäväni luona ja hän toimi matkaoppaanani. Tutustuimme kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin kävellen ja julkista liikennettä käyttäen. Wienissä on tapana matkustaa pienetkin matkat ratikalla, metrolla tai junalla. Myös uber on kovassa käytössä. Paikallisten mielestä kadut ovat liian täynnä kaupustelijoita sekä turisteja. Tämän kyllä itsekin huomasin kun kadut täyttyivät ihmismassoista.

Yörytmin takia päivät tuntuivat pitkiltä ja raskailta, mutta silti öisin unen saanti oli hankalaa. Viikonlopuksi sattui tähän mennessä vuoden kuumimmat päivän ja paahtavan auringon alla  lämpötila oli korkeimmillaan 28℃. Reissussa kului siis litroittain vettä ja aurinkorasvaa unohtumatta. Kaikki naureskelivat "pohjoisen tytölle" kun paloin naamasta rasvasta huolimatta.

Viikonloppu kului nopeasti ja maanantaina matkustin taas samalla kuljetusfirmalla takaisin Sloveniaan. Matkalla autosta puhkesi rengas ja juutuimme myös pahaan iltapäiväruuhkaan moottoritiellä Mariborista Ljubljanaan. Onneksi olin varannut aikaa liikkumiseen eli olin silti ajallaan töissä, vaikka matkaan meni neljän tunnin sijaan seitsemän. Onnekseni kanssamatkustajat sekä kuski olivat mukavia vaikka ahdasta olikin. Empä olisi uskonut, että pääsen vaihtoni aikana avustamaan renkaakin vaihdossa keskellä ei mitään.

Reissu oli silti onnistunut ja Wien todella kaunis kaupunki. Oli mukava tavata ystäväni ja paikallisia ihmisiä sekä tutustua taas uuteen kulttuuriin ja vähän kieleenkin. Pieni irtiotto omasta Ljubljanan arjesta tuntui olevan kohdillaan.

Työtilanteita

Tällä viikolla hotellin yövuoroissa on ollut harvinaisen paljon tekemistä. Hotelli on koko ajan buukattu täyteen ja vieraat vaihtuvat tiuhaan ja saapuvat ja lähtevät eri vuorokauden aikoina. Säiden suosiessa monet vieraat viipyvät ulkona pidemmälle yöhön ja usein palaavat hotellille myöhään päihtyneessä mielentilassa. Tämä on aiheittanut häiriöitä, joihin on puututtu.

Tosiaan kelien lämmetessä turistit ovat saapuneet kaupunkiin. Heidän perässään tänne on tullut muista niin sanotuista köyhimmistä maista taskuvarkaita. Itse en ole onnekseni heihin kaduilla törmännyt.

Eräällä hotellin malesialaisella vieraalla ei ole käynyt niin hyvä tuuri. Häneltä oltiin varastettu lompakko, jossa oli suuria summia käteistä eri valuutoissa. Hän oli lukenut netistä Slovenian olevan turvallinen maa ja naiivisti uskonut sen. Joku oli löytänyt lompakon myöhemmin ilman käteistä ja vienyt sen poliisiasemalle. Poliisi toi sen hotellille omistajalleen ja tätä seurasi noin puolentoista tunnin kestoinen selvittely ja paperien täyttäminen.

Ajattelin seurata tapahtumia poliisin saapuessa vain sivusta samalla hoitaen omia työtehtäviäni. Minua kuitenkin pyydettiin mukaan auttamaan kääntämisessä ja todistamaan, että kerrottu tarina on sama jonka olin kuullut jo aiemmin vieraalta. Mukavaa kun pystyi olemaan avuksi, vaikka siinä menikin yllättävän pitkä aika. Todennäköisesti johtuen kielimuurista. Malesialaisia saapui paikalle jatkuvasti enemmän yrittäen auttaa tilannetta, mikä vain sekoitti enemmän. Hotellin aula oli myös täynnä muita vieraita, koska tapahtuma herätti selvästi uteliaisuutta. Lopulta siirryimme erilliseen huoneeseen, jossa pystyimme olla rauhassa ilman suurempia häiriötekijöitä.

Poliisi uskoi rahojen vielä löytyvän, koska keskustan aluetta valvotaan kameroilla jatkuvasti. Samana päivänä oltiin raportoitu myös yli 30 muuta tasku- ja reppuvarkautta. Poliisi epäili bulgarialaisia taskuvarasjengejä, jotka kesäisin saaapuvat Ljubljanan keskustaan. Hän myös kehotti meitä hotellin työntekijöitä varoittelemaan vieraita jättämättä omaisuutta vartioimatta tai helposti saataville.

Kehittymistä

Viime viikon lopulla kävin tapaamassa esimiestäni toimistolla. Hän ei osaa paljon englantia, joten kommunikointi tapahtuu suureksi osaksi elekielellä ja yksittäisillä sanoilla englantia ja sloveniaa. Oli mukava nähdä millaisissa tiloissa esimerkiksi suunnittelut ja muut tapahtuvat. Paikassa oli myös turvatoimia, esimerkiksi vartija ulko-ovella ja toinen vartija yrityksen tiloihin tullessa. Tämä osaltaan esti ulkopuolisten pääsyä tiloihin. Esimieheltäni kyselin mahdollisuutta tutustua myös muihin työpaikkoihin. Sovittiinkin viikonlopuksi töitä konsertteihin, mitkä kuitenkin jostain syystä peruuntuivat myöhemmin.

Muut suomalaiset työssäoppijat palasivat viikonloppuna Suomeen. Tämä tarkoittaa osaltani sitä, että työskentelen hotellissa yksin työparin kanssa. Työpareihin on ollut nyt vähän helpompi tutustua ja he ovat olleet puheliaampia. Ehkä on jännittänyt puhua englantia niin monelle saman aikaisesti. Myös kierrokset ja kaikki muutkin työtehtäväni teen nyt yksin.

 Työtehtäviini kuuluu siis kierrokset hotellin sisällä sekä ulkona tunnin välein, ovien sulkeminen ja lukitseminen, häiriötekiöihin puuttuminen, paloturvallisuuden ylläpitäminen, ja asiakaspalvelu esimerkiksi respassa ollessa. Eniten olen mielestäni kehittynyt englannin kielisessä asiakaspalvelussa. Tälläinen hotelli on loistava työssäoppimiskohde sen kansainvälisyyden takia. Suurin osa vieraista on ulkomaalaisia, joten kansainvälisiä kontakteja tulee paljon. Onneksi suurin osa vieraista toistelee samoja kysymyksiä, joihin osaan vastata. Muiden auttamisesta tulee hyvä mieli jota seuraa onnistumisen tunne kun vaikeakin tilanne saadaan selvitettyä. 

Ensimmäiset työviikot tuntuivat lähinnä vain tylsältä istumiselta. Nyt kun katson taaksepäin huomaan miten paljon olen oppinut vain tarkkailemalla muita työntekijöitä. Varsinkin asiakaspalvelussa ja tilanteissa, joissa puhutetaan häiriötekijöitä. Tai tilanteissa, joissa kielimuuri tulee totaalisesti vastaan. Ilman parin viikon sivusta seurantaa, en todennäköisesti olisi kehittynyt ja oppinut näin paljon. 

Turvallisuusalan työ Sloveniassa

Vaihtoni aikana olen päässyt tutustumaan slovenialaiseen työskentelyyn turvallisuusalalla. Alalla on paljon samankaltaisuuksia, mutta myös eroavaisuuksia Suomen tapoihin verrattaessa.

Työn eroavaisuuksia

• ei voimankäyttövälineitä tai -vyötä
• ei turvakenkiä
• työpaidan kanssa omat housut
• avaimet yms kulkeutuvat vyölaukussa

• paljon näkyvää vartiointia kaduilla, ei niinkään poliiseja katukuvassa
• luvattomia voimankäyttövälineitä esim. patukka taskuun piilotettuna
• arvokuljettajilla luotiliivit sekä aseet

Vartijoihin olen törmännyt esimerkiksi kauppakeskuksissa, kaupoissa, suurilla kaduilla ja kulkuneuvoissa lipuntarkastajan kanssa sekä hotelleissa. Lisäksi tiedän heidän työskentelevän myös kouluilla, lentokentällä ja tapahtumissa. 

Suurin työväline täällä on oma suu. Vartijat (tai kuten täällä sanotaan "turvallisuus" eli "varnost" tai "varovanje") puuttuvat tilanteisiin puhumalla. Hyvän vartijan tulee siis olla sosiaalisesti lahjakas. Outoa on se, miten harva vanhempi vartija ei osaa englantia kun ottaa huomioon miten kansainvälinen pääkaupunki on. 

Vartijat eivät kanna mukanaan voimankäyttövälineitä, pois lukien arvokuljettajat joilla on aseet. Niin sanottu vartijakoulu kestää muutaman kuukauden, jonka jälkeen saa laillisesti toimia vartijana. Työkentällä naiset ovat huomattava vähemmistö.

Ljubljanassa oli eräs viikonloppu jalkapallo-ottelu, jossa Arh yrityksen työntekijöitä oli töissä. Olin pettynyt kun en itse päässyt sinne. Kuulin myöhemmin, että meno oli ollut aika villiä ja paikalla oli ollut mellakkapoliiseillekin työtä. Täälläkin vartijat ovat tekemisissä viranomaisten kanssa, suurimmaksi osaksi poliisien ja rajavartijoiden. 

Oman työssäoppimisjakson aikana en ole ollut tekemisissä virkavallan kanssa. Työpaikalla on vain uhkailtu asiakkaita poliisille soitolla. Poliisin osuessa paikalle sakkoja voi saada helposti. Esimerkiksi meluamisesta, roskaamisesta, pyörällä päihtyneenä ajamisesta tai autotien ylittämisestä ilman suojatietä. 

Viikonlopun retket

Edeltävä viikonloppu on ollut tähän mennessä reissun mieleenpainuvin kokemus. Kyseessä oli myös muiden suomalaisten viimeinen viikonloppu täällä, joten haluttiin ottaa kaikki irti. 

Lauantaina kiivettiin Ljubljanan linnaan, joka sijaitsee kaupungin keskellä kukkulalla. Linnassa kierreltiin sisätiloissa, kappelissa ja museossa tutustumassa sen historiaan. 

Lisäksi kavuttiin loputtomattomilta tuntuvia kierreportaita pitkin korkeimpaan torniin. Sieltä oli upeat näkymät kaupunkiin ja sitä ympäröiviin vuoriin. Satuttiin paikalle vielä auringonlaskun aikaan, mikä lisäsi paikan taianomaisuutta. 

Käytiin illalla vielä ravintolassa ulkona syömässä. Pöytämme oli siis kirjaimellisesti ulkona. Täällä kun on jo niin lämmin, että iltaisinkin tarkenee helposti. Sääolosuhteet muistuttavat hieman Suomen kesää. Ravintoloissa tai kahviloissa asioidessa lasku tulee koko pöydälle yhteiseksi maksettavaksi, eikä maksuja voi eritellä henkilöittäin. Lisäksi kortilla maksaminen on monessa paikassa mahdotonta, joten käteistä tulee aina olla varuiksi mukana. Outoa välillä kulkea suuria summia käteistä mukana, tulee vähän turvaton olo. Täällä reppuvarkaat eivät ole mikään erikoinen juttu. Siksi kannattaa olla varuillaan esimerkiksi ruuhka-aikaan busseissa tai liikennevaloissa seistessä eikä tule jättää omaisuutta vartioimatta esimerkiksi ravintoloissa. Vaihtoehtoisesti voi säilyttää rahoja taskuissa, johon muilla on vaikeampi pääsy. 

Sunnuntaina vuokrattiin auto ja lähdettiin pienelle roadtripille. Liikenne täällä on vähän erilaista kuin Suomessa. Esimerkiksi nopeusrajoitukset ovat korkeampia ja tilannenopeudet ja turvavälit usein matkustajan näkökulmasta hurjistuttavia. Bussissa välillä tulee puristettua lujaa kahvasta kiinni kun kuskit tekevät äkkijarrutuksia. Autot saatetaan parkkeerata tai pysäyttää keskelle tietä laittaen vain hätävilkut päälle. Autoja on usein jätetty myös jalkakäytäville siten, että kävelijän pitää koukata autotien kautta päästäkseen eteenpäin. Poliiseja näkyy usein ruuhka-aikaan isoissa risteyksissä liikenteenohjaajina. Vuokra-autolla ajaminen Ljubljanankin liikenteessä kuitenkin sujui ongelmitta. 

Samaa ei kuitenkaan voisi sanoa reittivalinnoista ja suunnistuksesta reissun aikana. Eksyimme matkan aikana kerran Itävallan ja kerran Italian rajan yli. Tilanne olikin hyvin kuumottava käydessä ilmi, että yhdellä meistä ei ollut passia mukanaan. Näin jo mielessäni millaisiin vaikeuksiin joutuisimme tämän takia.  Onneksi ongelmia ei kuitenkaan tullut. Meidän piti vain maksaa tievero kun ylittäessämme Sloveniana ja Itävallan välisen rajan Alppien Karawanske vuoriston läpi tunnelia pitkin.

Tästä lähin pitää aina kysyä erikseen kaikilta onhan passit mukana. Pidän sitä itsestään selvyytenä, koska se on ainut validi henkilöllisyystodistus. Kannan sitä aina mukanani, mikä oli myös ZNI:n ohjeistus. Lisäksi mukana kulkeutuu eurooppalainen sairaanhoitokortti sekä matkavakuutus. Puhelimeen on tallennetuna ICE henkilöiksi omien läheisten lisäksi ZNI koordinaattori, jonka saa kiinni kaikkina vuorokauden aikoina. Ihan vain sen varalta, jos sattuu jotain. Minusta on tärkeää huolehtia omasta turvallisuudesta tällaisilla pienillä teoilla.

Roadtripin kohteina oli Bled järvi sekä Triglavin kansallispuisto, joka on Slovenian ainoa. Bled ei ollut meidän silmiin mitenkään erikoisen hieno, ehkä olemme liikaa tottuneet järviseen maisemaan Suomessa. Triglavin kansallispuisto taas oli aivan erilainen kokemus. Nousimme Alppeihin kuuluvaa Triglav vuoristoa pitkin ylös 2600 metriin ja sieltä alas mutkittelevaa tietä Soca laaksoon. Sitä ympäröi Julian Alpit, joten näkymät olivat kyllä varsin komeat. Alhaalla laaksossa virtasi myös Soca joki, joka oli puhtaan turkoosi. 

Paluumatkalla pysähdyimme vielä muutamissa kylissä ja pienissä kaupungeissa. Päivä tuntui kyllä pitkältä, koska en ollut saanut unirytmiä yövuorojen jäljiltä käännettyä. Olin silti iloinen, että lähdin  retkelle, koska se on ollut vaihdon hauskin ja opettavaisin kokemus. 

Puoliväli

Tosiaan, olen nyt vaihtoni puolessa välissä. Kuukausi takana ja kuukausi edessäpäin. Olen todella iloinen, että sain tilaisuuden lähteä ulkomaille työssäoppimaan. Välillä on ollut haastavaa, liittyen suurimmaksi osaksi kielimuuriin.

Kuten esimerkiksi loppuviikosta töissä. Työvuorossa sattui olemaan vieras nainen. Hän ei ollut ollenkaan tietoinen työssäoppijoista. Selittäessä tilannetta tälle vartijalle, hän vain osoitti kylttiä "No rooms available in hotel". Ymmärsi siis, että oltaisiin tulossa hotelliin asiakkaaksi. No ei auttanut muu kuin soittaa esimiehelleni, joka puolestaan selitti tilanteen hämmentyneelle vartijalle. Yö meni kyllä tästä huolimatta hyvin ja rauhallisesti kyseisen vartijan kanssa.

Olen huomannut eroja eri työntekijöiden kesken. Kaikilla on vähän omanlaisensa tyyli tehdä asioita. Jotkut hoitavat kaiken todella tarkkaan ja jotkut vähän sinnepäin. Esimerkiksi kierroksilla hotellissa tarkastuspaikat, reitit ja tyylit vaihtelevat. Myöskin asiakaspalvelussa on eroja ja tässä suurin vaikuttava tekijä on englannin kielen taito. Varsinkin nyt kelien lämmetessä ulkomaalaisten turistien määrä lisääntyy koko ajan.

Hotellin turvallisuuden kannalta haastavimmat tehtävät liittyvät päihteiden ja muiden huumausaineiden alaisiin asiakkaisiin. Heihin olen itsekin törmännyt, lähinnä siinä vaiheessa kun baarit menevät yöllä kiinni ja asiakkaat palaavat hotellille. Vartijoiden mukaan eniten järjestyshäiriöitä on uutena vuotena ja kesäisin. Olen siis sattunut aika rauhallisena ajankohtana tänne.

Pääsiäinen

Pääsiäinen meni aika rennosti. Täällä ei pitkäperjantai ole pyhäpäivä, joten töitä oli vielä pe-la välinen yö. Toinen pääsiäispäivä eli maanantai sen sijaan on pyhäpäivä, joten esimies antoi sen vapaaksi. Vaikka hotelli tietenkin oli normaalisti auki. 

Kelien lämmetessä turistit ovat löytäneet tiensä Ljubljanaan. Keskusta on päivisin täynnä heitä, kuten myös työpaikka hotelli sekä hostelli, jossa asun. Mukavaa saada enemmän kansainvälisiä kohtaamisia. Sekä tietenkin viettää aikaa ulkona kun aurinko paistaa ja pärjää kevyellä takilla tai hupparilla.

Viikonloppuna vietettiin aikaa yhdessä myös kansainvälisellä porukalla. Paikalla oli tuttavuuksia Suomesta, Saksasta ja Espanjasta. Osa Hyrian opiskelijoita ja osa vapaaehtoistyöntekijöitä EVS:ltä (European voluntary service, http://www.nuorisovaihto.fi/vapaaehtoistyo/european+voluntary+service+evs/). 

Tarkoitus oli myös vuokrata auto ja lähteä pienellä roadtripille. Se kuitenkin jäi ukkosmyrskyn takia. Olisin itse ollut kuski, mutta en halunnut lähteä huonojen sääolosuhteiden takia. Lisäksi kohteena olisi ainakin ollut pari järveä, jotka taitavat olla enemmän loistossaan hyvällä säällä. 

Roadtripin sijaan kierreltiin paikkoja Ljubljanassa. Käytiin muun muassa Metelkovassa, joka on graffiteja, katu- ja alternativetaidetta täynnä oleva alue. Päivisin siellä kiertelee turisteja ja iltaisin rakennukset muuttuvat klubeiksi. Alueella myös haisee vahvasti kannabis ja muitakin huumausaineita liikkuu siellä. Lisäksi käytiin yhdessä kaupungin korkeimmassa rakennuksista, jonka kattohuoneistossa on kahvila. Näin ensimmäistä kertaa selkeästi Ljubljanaa kiertävät lumiset vuoret ja näky oli kyllä upea. 

Vähän vakavampaan aiheeseen. Täällä on kadonnut vaihto-oppilaita, joista kaksi on löytynyt kuolleina joesta vatsassa huumepusseja. Ei ole varmaa tietoa, mitä heille on tapahtunut. Sloveniassa huumeiden käyttö on aika yleistä ja mielestäni näkyvämpää kuin Suomessa. Pilven polttokin on pienissä määrin laillista. Kaksi viikkoa sitten myös hostellista italialainen vaihto-oppilas on kadonnut baari-illan jälkeen. Toivottavasti hän löytyy elossa.

Tämä uutinen oli aika pysäyttävä, varsinkin kun kyse oli nuorista vaihto-oppilaista, tästä kaupungista ja samasta hostellista. Pitää silti muistaa, että missä tahansa voi tapahtua mitä tahansa. Missään ei ole täysin turvallista, mutta joihinkin asioihin pystyy silti itse vaikuttamaan valinnoillaan. Vaikka varovainen kannattaa olla, ei silti tule elää peläten. 

Oivalluksia

Alkuviikkoon ei ole tapahtunut mitään erikoista. Lähinnä yörytmiin takaisin totuttelua, se kun meni sekaisin viime viikonloppuna reissussa.

Keskiviikkoyönä oli työvuorossa esimieheni, jota en ollut ennen tavannut. Hän oli todella mukava ja rento. Hänen kanssa oli helppo tulla toimeen, vaikka englanti ei ollutkaan hänen vahvuutensa. Tästä syystä pääsin itsekin neuvomaan hotellin ulkomaalaisia asiakkaita.

Onnistuneista asiakaspalveluhetkistä tulee kyllä todella hyvä mieli. Vaihtojakson aikana olen huomannut, etten haluaisi työskennellä esimerkiksi tämänkaltaisessa kohteessa (hotelli) paikallisvartijana yövuorossa. Tekemistä on vähän ja pitää olla hiljaa, vaikka onneksi ei yksin pidä olla. Tarvitsen ihmiskontakteja ja sosiaalisia kanssakäymisiä. Siksi työ, johon sisältyy asiakaspalvelua sopisi minulle. Täällä olen saanut muutamia tilaisuuksia harjoittaa englantia asiakaspalvelutehtävissä. Sen taidon parantaminen olikin yksi työssäoppimisen tavoitteista. Uskon, että siitä tulee olemaan hyötyä tulevaisuudessa.

Retki rannikolle

Lauantai-iltapäivällä nukuttuani yövuoron jälkeen pari tuntia tyttöjen huoneessa suuntasin Ljubljanan pääbussiasemalle. Tarkoitus oli matkata rannikolla sijaitsevaan Koperin kaupunkiin bussilla, johon olin etukäteen ostanut liput getbybus.com -sivustolta. Syystä tai toisesta bussi ei ikinä saapunut paikalle, tai sitten se oli todella myöhässä.

Onnekseni tiesin slovenialaisesta sivustosta (prevoz.org), jossa voi tarjota kimppakyytejä pientä korvausta vastaan. Puhelimessani ei toisinaan toimi tekstiviestit, joten ei auttanut muu kuin ruveta soittelemaan kyytejä. Ensimmäinen, kelle soitin ei puhunut lähes sanaakaan englantia ja lopetti puhelun nopeaan. Toinen yritykseni meni jo vähän paremmin kommunikoinnin osalta, mutta auto oli valitettavasti täynnä. Hän kehotti odottamaan noin 20 minuuttia, josko joku kyytiläinen peruisi. Odotellessani ensimmäisestä numerosta soitettiin takaisin. Soittaja oli kuskin tytär, joka selitti ettei hänen äitinsä osaa englantia, mutta voisi tarjota minulle kyydin tästä huolimatta.

Siispä sain kyydin ja vielä Izolaan asti, jossa minun oli tarkoitus yöpyä. Izolassa etsin hotellia, josta ZNI oli varannut minulle huoneen. Kävi ilmi, että "hotelli" olikin jonkun asunto. Huoneen vuokraaja ei ollut kotona, mutta sain häneen puhelinyhteyden ja hän soitti naapurin (joka ei myöskään osannut sanaakaan englantia) avaamaan minulle oven. Ihme säätämistä, mutta onneksi slovenian alkeilla, elekielellä ja hymyllä pääsee jo pitkälle. Se on ainakin tullut reissussa huomattua.

Sunnuntai meni tutustuessa rannikon kolmeen kaupunkiin, Izolaan, Piraniin ja Koperiin. Olin etukäteen ladannut puhelimeen aluiden offline kartat ja tsekannut nähtävyyksien sijainnit sekä bussiaikataulut ja -pysäkit. Päivä meni nopeasti auringosta ja meren läheisyydestä nauttien. Ihana pikku reissu! Illalla palasin bussilla Ljubljanaan ja tällä kertaa matka sujui ongelmitta.

Pientä säätöä ja sekaannuksia

Yöt ovat menneet leppoisasti töissä. Mitään kovin erikoista ei ole tapahtunut, muutamia meluavia vieraita lukuunottamatta. Ongelmista on aina selvitty puhumalla ja toista kertaa ei ole pitänyt käyttäytymiseen puuttua.

Työvuorot loppuvat klo 6 aamulla, jonka jälkeen on hyvä aika käydä salilla sen ollessa vielä lähes tyhjillään. Juttelin esimieheni kanssa ja hän kertoi, että voisin tulla treenaamaan työporukan kanssa Krav Magaa. Kyseessä on israelilainen lähitaistelu, joka perustuu ihmisen luontaisiin reaktioihin stressitilanteissa. Ensi viikolla todennäköisesti selviää asiasta enemmän. 

Hostelli on tänä viikonloppuna buukattu täyteen. Tästä syystä minun täytyy vaihtaa majapaikkaa kahdeksi yöksi, minkä ZNI kuitenkin kustantaa. Halusin ehdottomasti lähteä pois Ljubljanasta toiseen kaupunkiin. Päädyin Slovenian rannikkoon, josta sain Izolan kaupungista huoneen hotellista lauantaiyölle. Perjantaiyö menee siis vielä töissä, joten ZNI varasi minulle vuoteen muiden suomalaisten huoneesta sille ajalle.

Ilman pientä säätöä ja sekaannuksia ei tästäkään selvitty. Perjantaiaamuna töistä kotiuduttua siirsin matkatavarani suomalaisten tyttöjen huoneeseensa ja menin respaan tekemään check outtia. Vastassa oli hämmentynyt työntekijä, jonka mukaan huoneeseeni ei ole tulossa ketään ja että voin huoleti mennä nukkumaan sinne. En kuitenkaan tähän vastaukseen tyytynyt ja pyysin, että asia selvitettäisiin pian ennen kuin menen nukkumaan. Useiden puhelinsoittojen ja laskutoimitusten jälkeen asia kuitenkin selvisi. Kävi ilmi, että joitain varauksista ei oltu merkattu varauskalenteriin ollenkaan. Pääsin siis lopulta tekemään check outin ja nukkumaan toiseen huoneeseen. Onnekseni me suomalaiset tulemme hyvin keskenämme toimeen, joten mitään ongelmaa ei siltä osin asiassa ollut. Tosin ihmetyttää, miksei ZNI ollut esimerkiksi itse kertonut tytöille tästä järjestelystä.

Pieniä vastoinkäymisiä on siis tullut vastaan. Niiden selvittämistä on vaikeuttanut usein niin sanottu rikkinäinen puhelin, jos asiaa on ollut selvittämässä monta eri henkilöä, sekä kielimuuri puolin jos toisin. Välillä slovenialaisten aksentista on vaikea saada selvää ja sanat saattavat olla hukassa. Myöskin puhelimessa kommunikointi on välillä haastavaa esimerkiksi huonon kuuluvuuden takia. Välillä tulee todella tyhmä olo kun pitää pyytää monta kertaa toistamaan uudestaan. Myös se, että ei näe toisen eleitä ja ilmeitä soittaessa tuo omat haasteensa. Ei voi tietää esimerkiksi onko ihminen vihainen tai sarkastinen. 

Ensimmäiset työvuorot

Työkuviot ovat nyt selvinneet! Mahtavaa!

Soittelin tosiaan ZNI:n koordinaattorin kanssa viime viikon perutuista työvuoroista. Kävi ilmi, että lähin esimieheni ei ollut tietoinen minusta ollenkaan. Olin siis aikaisemmin työhaastattelussa tavannut vain yrityksen johtajan. Lisäksi työpaikassa oli viime viikolla ollut työvuorossa sellainen vartija, joka ei osannut englantia (tai oli muuten vain ujo ja ei halunnut sinne harjoittelijoita, tämä jäi hiukan epäselväksi). Tässä syitä miksi töiden aloittaminen viivästyi.

Totta kai ymmärrän, että aina ei ole töitä tarjolla varsinkin kun kyseessä ei ole niin suuri yritys.  Varsinkin kun meitä työssäoppijia on nyt kolme. Kuitenkin ZNI:llä oltiin aika kimpaantuneita tilanteesta. Olin itsekin aika hämmentynyt. Tähän vielä kun lisätään kulttuurierot ja kielimuurit niin asian setviminen ei ollutkaan niin yksinkertainen juttu.

Nyt asia on kuitenkin kunnossa ja olen päässyt työskentelemään. Ensimmäiset kaksi viikkoa menee hotellin paikallisvartijan töihin tutustuessa. Sinällään mielenkiintoista, koska en ole itse koskaan työskennellyt sellaisena. Toisaalta myös aika yksitoikkoista ja tylsää, koska olen yövuorossa. Tekemistä ei siis ole paljoa, kun hotellin vieraat suurimmaksi osaksi nukkuvat.

Hotellin paikallisvartijan työhön kuuluu kierros tunnin välein. Kierroksella käydään muun muassa tarkastamassa sisätilat järjestyshäiriöltä, ovatko ulko-ovet ovat lukittuina ja ikkunat kiinni. Muutaman kerran on vartija käynyt huomauttamassa, kun huoneista on tullut melua. Tämä tapahtui suoraan uhkaamalla soittoa poliisille seuraavaksi. En tiedä onko tämä vain yleinen tapa, jolla saadaan vieraat hiljentymään vai olisiko asia oikeasti ollut poliisiasia.

Vartija on perehtynyt myös hätä- ja onnettomuustilanteissa toimimiseen. Hotellista löytyy todella monta käsisammutinta ja lisäksi muutama paloposti. Kyselin hotellin pelastussuunnitelmasta ja sain vastaukseksi katsoa seinällä olevia toimintaohjeita. Ilmeisesti heillä ei ole niin laajasti tehtyä pelastussuunnitelmaa tai sitten sitä ei vain haluttu näyttää.

Lisäksi vartija toimii respan vastaanottovirkailijana näin yöaikaan. Jos asiakkailla tulee kysyttävää hän kyllä auttaa. Yleisimmät kysymykset ovat liittyneet wifi:n salasanaan, aamupalan tarjoiluaikaan ja lähimpien ravintoloiden aukioloaikoihin. Asiakaspalvelutaitoja täytyy siis löytyä.

Mukavaa kun hotellissa on paljon kansainvälisiä vieraita, niin pysyn itsekin kärryillä keskusteluissa. Myös juurikin tämä kansainvälisyys tuntuu aiheuttavan suuren osan järjestyshäiriöistä. Joissain kulttuureissa nyt vain ollaan paljon kovaäänisimpiä. Tai ei osata englantia niin hyvin, että ymmärrettäisiin vartijan ohjeistukset.

Vartijan vaatetus on musta paita tai takki, jossa lukee selässä valkoisella "VAROVANJE", joka kääntyy suomeksi turvallisuus. Jalassa omat tummat farkut ja kenkinä turvakengät. Varustevyötä hänellä ei ole (eikä voimankäyttövälineitä), mutta avaimet ynnä muut sellaiset kulkeutuvat vyölaukussa. Tämä herätti minussa hiukan hilpeyttä. Itselläni kun ei ole slovenialaisia vartijalupia niin työvaatteista käy mustat siistit vaatteet.

Muutto Ljubljanaan

Tiistaina oli vihdoin muuttopäivä!
Lähdettiin Mariborista aamulla ja pääkaupunkiin saavuttaessa vuorossa oli työhaastattelu. Mitä tietenkin olin tapani mukaan hermoillut jo ihan urakalla edellisen yön ajan. Ihan turhaan. Toki kerroin hieman itsestäni hieman aluksi, opinnoistani, edellisistä työpaikoistani, motiiveistani. Tämä ei kuitenkaan tuntunut pahemmin kiinnostavan työhaastattelijaa. Hän, joka oli yrityksen johtaja, puhui vaan kanssani olevan ZNI:n työntekijän kanssa sloveniaksi. Ei tainnut herran englanti olla kovin iskussa kun ei sitä sanaakaan puhunut.

No joka tapauksessa, sain työpaikan ja allekirjoitimme työsopimukset. Loistavaa! Fiilis oli korkealla ja todella helpottunut.

Töiden oli tarkoitus alkaa jo samana yönä erään hotellin respassa. Tuli kuitenkin tieto, että ei tarvisekaan tulla, ei tänään tiistaina eikä myöskään huomenna keskiviikkona. Tätä samaa jojoilua jatkui koko viikon. Ensin tiedossa oli töitä lyhyellä varoitusajalla, jotka sitten peruttiin. Odotin koko ajan milloin vihdoin pääsen tekemään jotain töihin liittyvää. En voinut oikein suunnitella menojakaan enempää kuin parin tunnin päähän juurikin tämän takia.

Otin yhteyttä ZNI järjestöön ja kerroin tilanteesta. Sielläkään päässä ei oltu yhtään tyytyväisiä tähän järjestelyyn. Pyysivät soittamaan uudestaan sunnuntaina, josko silloin tietäisin ensi viikon työajoista jotain. Todella toivon, että voin kertoa heille että ensi viikolle olisi tiedossa täydet työtunnit.

Viikko kuitenkin oli antoisa muuten. Tutustuin Ljubljanaan ja muihin suomalaisiin opiskelijoihin, jotka työskentelevät samassa yrityksessä. Kaupunki on suurempi ja kansainvälisempi, mistä olen todella iloinen. Niin paljon tehtävää ja nähtävää!

Lauantaina Mariborista tutut ZNI:n ulkomaalaiset työharjoittelijat tulivat Ljubljanaan retkelle. Vietin siis päivän heidän kanssaan kierrellen kaupunkia ja sen nähtävyyksiä. Ihanaa saada kansainvälisiä kavereita ja oppia muiden maiden tavoista ja kulttuureista enemmän! Toivon, että saisin myös slovenialaisia tuttavuuksia ja pääsisin paremmin jyvälle heidän kulttuuristaan. Kenties ensi viikolla työn merkeissä!

Ensimmäinen viikko

Kokonainen viikko takana Maribossa elämistä!

Viikossa olen kerinnyt tutustua kaupunkiin ja slovenialaiseen kulttuuriin enemmän. 

Suurimmaksi osaksi olen kuljeskellut kaupungissa yksin ja tavannut työntekijöitä myös yksin. Tästä on ollut suuri hyöty esimerkiksi slovaanin alkeiden kannalta. Perjantaina istuin Lukan kanssa yli neljä tuntia kahvilassa harjoitellen, ja kyllä huikeaa edistystä on tapahtunut! Kaupassa, kahvilassa tai ravintolassa asioiminen ei enää tuota vaikeuksia kielimuurin takia. Täällä kun ei vanhempi sukupolvi paljoa englantia osaa. 

Lisäksi olen tutustunut muihin ZNI:n kautta työharjoittelua tekeviin opiskelijoihin. Heitä on tällä hetkellä Mariborissa Italiasta, Portugalista ja Ruotsista. Varsinkin italialaiset olivat kovin ihmeissään, kuinka pärjään yksin ja kutsuneet iltaisin syömään ulos heidän kanssaan. Kävimme yhdessä myös lauantaina retkellä Pohorje vuoristossa. Se on ollut tähän mennessä reissun kamalin ja siistein asia. Kamalin, siksi koska nousimme vuorelle gondolihissillä ja pelkään korkeita paikkoja. Joten matkat ylös ja alas olivat aika koettelemuksia. Mutta näköala ylhäällä vuorelta oli kyllä kaiken sen arvoinen!

Kaikista parhain asia tässä viikossa on kuitenkin se, että sain vihdoin tiedon tulevasta työssäoppimispaikastani! Kyseessä on turvallisuusalan yritys nimeltä Varnost Arh. Se tarjoaa turvallisuusratkaisuja eri yrityksille ja talouksille, sekä tapahtumille että ravintoloille. En tiedä vielä tarkemmin työkuvistani, mutta minulle ainakin uskoteltiin sen olevan monipuolisesti tutustumista eri työtehtäviin. Työpaikka sijaitsee Slovenian pääkaupungissa, Ljubljanassa. Eli tiedossa on siis muutto ensi viikolla sinne. 

Zdravo! (hello)

Ensimmäiset päivät Sloveniassa takanapäin. Aika on kulunut todella vauhdilla.

Lähdin siis Suomesta varhain lauantaiaamuna. Ensimmäiselle lennolle minulle oli arvottu paikka hätäpoistumistieltä. Eli ei ikkunaa, mutta tilaa sitäkin enemmän. Tuli siinä sitten ensimmäistä kertaa läheltä tutustuttua esim. hätäpoistumisoven avaukseen. Muutenkin opiskeluiden aikana on tullut tavaksi aina tsekata uuteen paikkaan tultaessa, mistä löytyy hätäpoistumismerkinnät ja -reitit, entäpä alkusammutuskalusto.

Lento oli vähän myöhässä huonon lentokelin takia. Tiedossa oli muutenkin tiukka vaihto Saksan Munchenissa, joten kentällä piti vauhdilla laittaa tossua toisen eteen. Vain huomatakseni tämänkin lennon olevan myöhässä... 

Toinen lyhyt lento saapui siis Itävaltaan, Graziin. Olin juuri minuutilleen (huh) sovitulla tapaamispaikalla lentokentän parkkipaikalla, josta slovenialainen taxi nappasi kyytiin. Seurasi noin 40 minuutin matka Sloveniaan Mariboriin. Matka sisälsi siis rajan ylityksen, mikä tapahtui vain vähän auton vauhtia tiputtamalla. Hullua, miten pienet välimatkat täällä on! Ajat tunnin verran niin olet jo toisessa maassa. Suomessa ajat tunnin verran ja olet vain toisessa kaupungissa. 

Mariboriin saavuttaessa ZNI:n työntekijä Tamara nouti minut ja vei asunnolle. Tämän jälkeen lähdimme kävelylle kaupunkiin ja kävimme kahvilla. Oli mukava päästä puhumaan ja vaihtamaan ajatuksia jonkun kanssa. Kaupunki vaikutti aivan kuolleelta aavekaupungilta väkilukuunsa nähden, mistä mainitsin myös Tamaralle. Hän selitti, että Maribor on ennen kaikkea yliopistokaupunki ja opiskelijat asuvat viikkoisin esim. nuorisohostelleissa ja palaavat koteihinsa viikonlopuiksi. Odotapa arkea niin tää paikka on täynnä ihmiä.

Vietin loppu viikonlopun tutustuen itsekseni kävellen kaupunkiin ja sen lähiympäristöön. Kävelin esimerkiksi läheisen kukkulan, nimeltään Piramida Hill, päälle, josta sai paremman kuvan koko kaupungin koosta. 

Maanantain saapuessa lähdin taas aamulla kaupungille ja en ollut uskoa silmiäni. Viikonloppuna kadut olivat tyhjiä ja autioita, mutta nyt kaikkialla oli populaa vauvasta vaariin. Kaupunki muuttui heti silmissäni paljon mielenkiintoisemmaksi. Sama vaikutus oli ZNI:n työntekijän Lukan kaupunkikierroksella. Hän oli ennen toiminut turistioppaana ja todella osasi asiansa erinomaisesti. Sain taas aivan erilaisen kuvan kaupungista, kun kuulin sen historiasta ja kulttuurista enemmän. 

Maanantaina ja tiistaina olen osallistunut orientaatiokurssille yhdessä italialaisen ryhmän kanssa. Kurssin tarkoituksena on saada hyvä alku vaihtojaksolle. Tutustua ZNI järjestöön, Erasmus+ hankkeisiin, tulevaan työhön,  Mariboriin, slovenialaisten kieleen sekä kulttuuriin. Kurssi on ollut tähän asti antoisa. ZNI:n työntekijät ovat aivan huippuja ja asiansa osaavia. Italialainen ryhmä on hyvinkin eloisa, liittyneekö kulttuuriin vai heidän nuorempaan ikäänsä. 

Tähän asti kaikki on sujunut ongelmitta ja olenkin miettinyt, että ompas kaikki jotenkin helppoa. Tosin työkuviot ovat vielä kysymysmerkkejä täynnä, mutta minulle on vakuuteltu kaiken järjestyvän tämän viikon aikana. Sitä siis odotellessa!

Tavoitteet

Tervetuloa seuraamaan blogiani! 
Olen turvallisuusalan perustutkinnon opiskelija ja suoritan työssäoppimisjakson ulkomailla, samalla tutustuen kansainväliseen turvallisuuteen.

Vaihtoon lähtemisprosessi oli helppo ja yllättävän nopea kun alkuun oltiin päästy. Itse olin hautonut ajastusta vaihtoon lähtemisestä opintojen alkamisesta lähtien. Koulussa pidetyn infotilaisuuden jälkeen kohdimaaksi valikoitui Slovenia ja laitoin paperit vetämään joulukuussa. Seuraavaksi olikin tiedossa lisää papereiden täyttelyä ja muutamia tapaamisia kansainvälisyys vastaavien kanssa.

Suurimmaksi haasteeksi itselle tähän asti on ollut realististen tavoitteiden asettaminen.  Toki ulkomaille yksin lähteminen ja matkustaminen ylipäätään avartaa omaa maailmankatsomusta, kohentaa kielitaitoa ja kasvattaa rohkeutta. Toivon mukaan myös kasvan ihmisenä ja saan vahvuutta luottaa itseeni ja tekemisiini enemmän.

Lisätään tähän vielä ulkomailla työskentely täysin vieraissa töissä sekä työolosuhteissa vieraalla kielellä. Kuulostaa omaan korvaan varsin haasteelliseelta, mutta välillä pitää haastaa itseänsä ja tulla pois omalta mukavuusalueelta. Toki jo pelkästään oman ammatillisen osaamisen kehittäminen on yksi päätavoitteistani seuraavan kahden kuukauden aikana. Lisäksi tulisi siirtää koulussa ennalta opitut teoriat ja taidot käytännön tekemiseen samalla oppien kohdemaan uusia erilaisia tapoja.

Odotukseni ovat siis korkealla työssäoppimisjakson suhteen. Tiedostan, että paljon riippuu myös itsestäni ja asennoitumisestani. Innolla odotan mitä tulevat kuukaudet ulkomailla tuovat tullessaan!


"If it doesn't challenge you, it won't change you"