Viikonlopun retket

Edeltävä viikonloppu on ollut tähän mennessä reissun mieleenpainuvin kokemus. Kyseessä oli myös muiden suomalaisten viimeinen viikonloppu täällä, joten haluttiin ottaa kaikki irti. 

Lauantaina kiivettiin Ljubljanan linnaan, joka sijaitsee kaupungin keskellä kukkulalla. Linnassa kierreltiin sisätiloissa, kappelissa ja museossa tutustumassa sen historiaan. 

Lisäksi kavuttiin loputtomattomilta tuntuvia kierreportaita pitkin korkeimpaan torniin. Sieltä oli upeat näkymät kaupunkiin ja sitä ympäröiviin vuoriin. Satuttiin paikalle vielä auringonlaskun aikaan, mikä lisäsi paikan taianomaisuutta. 

Käytiin illalla vielä ravintolassa ulkona syömässä. Pöytämme oli siis kirjaimellisesti ulkona. Täällä kun on jo niin lämmin, että iltaisinkin tarkenee helposti. Sääolosuhteet muistuttavat hieman Suomen kesää. Ravintoloissa tai kahviloissa asioidessa lasku tulee koko pöydälle yhteiseksi maksettavaksi, eikä maksuja voi eritellä henkilöittäin. Lisäksi kortilla maksaminen on monessa paikassa mahdotonta, joten käteistä tulee aina olla varuiksi mukana. Outoa välillä kulkea suuria summia käteistä mukana, tulee vähän turvaton olo. Täällä reppuvarkaat eivät ole mikään erikoinen juttu. Siksi kannattaa olla varuillaan esimerkiksi ruuhka-aikaan busseissa tai liikennevaloissa seistessä eikä tule jättää omaisuutta vartioimatta esimerkiksi ravintoloissa. Vaihtoehtoisesti voi säilyttää rahoja taskuissa, johon muilla on vaikeampi pääsy. 

Sunnuntaina vuokrattiin auto ja lähdettiin pienelle roadtripille. Liikenne täällä on vähän erilaista kuin Suomessa. Esimerkiksi nopeusrajoitukset ovat korkeampia ja tilannenopeudet ja turvavälit usein matkustajan näkökulmasta hurjistuttavia. Bussissa välillä tulee puristettua lujaa kahvasta kiinni kun kuskit tekevät äkkijarrutuksia. Autot saatetaan parkkeerata tai pysäyttää keskelle tietä laittaen vain hätävilkut päälle. Autoja on usein jätetty myös jalkakäytäville siten, että kävelijän pitää koukata autotien kautta päästäkseen eteenpäin. Poliiseja näkyy usein ruuhka-aikaan isoissa risteyksissä liikenteenohjaajina. Vuokra-autolla ajaminen Ljubljanankin liikenteessä kuitenkin sujui ongelmitta. 

Samaa ei kuitenkaan voisi sanoa reittivalinnoista ja suunnistuksesta reissun aikana. Eksyimme matkan aikana kerran Itävallan ja kerran Italian rajan yli. Tilanne olikin hyvin kuumottava käydessä ilmi, että yhdellä meistä ei ollut passia mukanaan. Näin jo mielessäni millaisiin vaikeuksiin joutuisimme tämän takia.  Onneksi ongelmia ei kuitenkaan tullut. Meidän piti vain maksaa tievero kun ylittäessämme Sloveniana ja Itävallan välisen rajan Alppien Karawanske vuoriston läpi tunnelia pitkin.

Tästä lähin pitää aina kysyä erikseen kaikilta onhan passit mukana. Pidän sitä itsestään selvyytenä, koska se on ainut validi henkilöllisyystodistus. Kannan sitä aina mukanani, mikä oli myös ZNI:n ohjeistus. Lisäksi mukana kulkeutuu eurooppalainen sairaanhoitokortti sekä matkavakuutus. Puhelimeen on tallennetuna ICE henkilöiksi omien läheisten lisäksi ZNI koordinaattori, jonka saa kiinni kaikkina vuorokauden aikoina. Ihan vain sen varalta, jos sattuu jotain. Minusta on tärkeää huolehtia omasta turvallisuudesta tällaisilla pienillä teoilla.

Roadtripin kohteina oli Bled järvi sekä Triglavin kansallispuisto, joka on Slovenian ainoa. Bled ei ollut meidän silmiin mitenkään erikoisen hieno, ehkä olemme liikaa tottuneet järviseen maisemaan Suomessa. Triglavin kansallispuisto taas oli aivan erilainen kokemus. Nousimme Alppeihin kuuluvaa Triglav vuoristoa pitkin ylös 2600 metriin ja sieltä alas mutkittelevaa tietä Soca laaksoon. Sitä ympäröi Julian Alpit, joten näkymät olivat kyllä varsin komeat. Alhaalla laaksossa virtasi myös Soca joki, joka oli puhtaan turkoosi. 

Paluumatkalla pysähdyimme vielä muutamissa kylissä ja pienissä kaupungeissa. Päivä tuntui kyllä pitkältä, koska en ollut saanut unirytmiä yövuorojen jäljiltä käännettyä. Olin silti iloinen, että lähdin  retkelle, koska se on ollut vaihdon hauskin ja opettavaisin kokemus. 

Puoliväli

Tosiaan, olen nyt vaihtoni puolessa välissä. Kuukausi takana ja kuukausi edessäpäin. Olen todella iloinen, että sain tilaisuuden lähteä ulkomaille työssäoppimaan. Välillä on ollut haastavaa, liittyen suurimmaksi osaksi kielimuuriin.

Kuten esimerkiksi loppuviikosta töissä. Työvuorossa sattui olemaan vieras nainen. Hän ei ollut ollenkaan tietoinen työssäoppijoista. Selittäessä tilannetta tälle vartijalle, hän vain osoitti kylttiä "No rooms available in hotel". Ymmärsi siis, että oltaisiin tulossa hotelliin asiakkaaksi. No ei auttanut muu kuin soittaa esimiehelleni, joka puolestaan selitti tilanteen hämmentyneelle vartijalle. Yö meni kyllä tästä huolimatta hyvin ja rauhallisesti kyseisen vartijan kanssa.

Olen huomannut eroja eri työntekijöiden kesken. Kaikilla on vähän omanlaisensa tyyli tehdä asioita. Jotkut hoitavat kaiken todella tarkkaan ja jotkut vähän sinnepäin. Esimerkiksi kierroksilla hotellissa tarkastuspaikat, reitit ja tyylit vaihtelevat. Myöskin asiakaspalvelussa on eroja ja tässä suurin vaikuttava tekijä on englannin kielen taito. Varsinkin nyt kelien lämmetessä ulkomaalaisten turistien määrä lisääntyy koko ajan.

Hotellin turvallisuuden kannalta haastavimmat tehtävät liittyvät päihteiden ja muiden huumausaineiden alaisiin asiakkaisiin. Heihin olen itsekin törmännyt, lähinnä siinä vaiheessa kun baarit menevät yöllä kiinni ja asiakkaat palaavat hotellille. Vartijoiden mukaan eniten järjestyshäiriöitä on uutena vuotena ja kesäisin. Olen siis sattunut aika rauhallisena ajankohtana tänne.

Pääsiäinen

Pääsiäinen meni aika rennosti. Täällä ei pitkäperjantai ole pyhäpäivä, joten töitä oli vielä pe-la välinen yö. Toinen pääsiäispäivä eli maanantai sen sijaan on pyhäpäivä, joten esimies antoi sen vapaaksi. Vaikka hotelli tietenkin oli normaalisti auki. 

Kelien lämmetessä turistit ovat löytäneet tiensä Ljubljanaan. Keskusta on päivisin täynnä heitä, kuten myös työpaikka hotelli sekä hostelli, jossa asun. Mukavaa saada enemmän kansainvälisiä kohtaamisia. Sekä tietenkin viettää aikaa ulkona kun aurinko paistaa ja pärjää kevyellä takilla tai hupparilla.

Viikonloppuna vietettiin aikaa yhdessä myös kansainvälisellä porukalla. Paikalla oli tuttavuuksia Suomesta, Saksasta ja Espanjasta. Osa Hyrian opiskelijoita ja osa vapaaehtoistyöntekijöitä EVS:ltä (European voluntary service, http://www.nuorisovaihto.fi/vapaaehtoistyo/european+voluntary+service+evs/). 

Tarkoitus oli myös vuokrata auto ja lähteä pienellä roadtripille. Se kuitenkin jäi ukkosmyrskyn takia. Olisin itse ollut kuski, mutta en halunnut lähteä huonojen sääolosuhteiden takia. Lisäksi kohteena olisi ainakin ollut pari järveä, jotka taitavat olla enemmän loistossaan hyvällä säällä. 

Roadtripin sijaan kierreltiin paikkoja Ljubljanassa. Käytiin muun muassa Metelkovassa, joka on graffiteja, katu- ja alternativetaidetta täynnä oleva alue. Päivisin siellä kiertelee turisteja ja iltaisin rakennukset muuttuvat klubeiksi. Alueella myös haisee vahvasti kannabis ja muitakin huumausaineita liikkuu siellä. Lisäksi käytiin yhdessä kaupungin korkeimmassa rakennuksista, jonka kattohuoneistossa on kahvila. Näin ensimmäistä kertaa selkeästi Ljubljanaa kiertävät lumiset vuoret ja näky oli kyllä upea. 

Vähän vakavampaan aiheeseen. Täällä on kadonnut vaihto-oppilaita, joista kaksi on löytynyt kuolleina joesta vatsassa huumepusseja. Ei ole varmaa tietoa, mitä heille on tapahtunut. Sloveniassa huumeiden käyttö on aika yleistä ja mielestäni näkyvämpää kuin Suomessa. Pilven polttokin on pienissä määrin laillista. Kaksi viikkoa sitten myös hostellista italialainen vaihto-oppilas on kadonnut baari-illan jälkeen. Toivottavasti hän löytyy elossa.

Tämä uutinen oli aika pysäyttävä, varsinkin kun kyse oli nuorista vaihto-oppilaista, tästä kaupungista ja samasta hostellista. Pitää silti muistaa, että missä tahansa voi tapahtua mitä tahansa. Missään ei ole täysin turvallista, mutta joihinkin asioihin pystyy silti itse vaikuttamaan valinnoillaan. Vaikka varovainen kannattaa olla, ei silti tule elää peläten. 

Oivalluksia

Alkuviikkoon ei ole tapahtunut mitään erikoista. Lähinnä yörytmiin takaisin totuttelua, se kun meni sekaisin viime viikonloppuna reissussa.

Keskiviikkoyönä oli työvuorossa esimieheni, jota en ollut ennen tavannut. Hän oli todella mukava ja rento. Hänen kanssa oli helppo tulla toimeen, vaikka englanti ei ollutkaan hänen vahvuutensa. Tästä syystä pääsin itsekin neuvomaan hotellin ulkomaalaisia asiakkaita.

Onnistuneista asiakaspalveluhetkistä tulee kyllä todella hyvä mieli. Vaihtojakson aikana olen huomannut, etten haluaisi työskennellä esimerkiksi tämänkaltaisessa kohteessa (hotelli) paikallisvartijana yövuorossa. Tekemistä on vähän ja pitää olla hiljaa, vaikka onneksi ei yksin pidä olla. Tarvitsen ihmiskontakteja ja sosiaalisia kanssakäymisiä. Siksi työ, johon sisältyy asiakaspalvelua sopisi minulle. Täällä olen saanut muutamia tilaisuuksia harjoittaa englantia asiakaspalvelutehtävissä. Sen taidon parantaminen olikin yksi työssäoppimisen tavoitteista. Uskon, että siitä tulee olemaan hyötyä tulevaisuudessa.

Retki rannikolle

Lauantai-iltapäivällä nukuttuani yövuoron jälkeen pari tuntia tyttöjen huoneessa suuntasin Ljubljanan pääbussiasemalle. Tarkoitus oli matkata rannikolla sijaitsevaan Koperin kaupunkiin bussilla, johon olin etukäteen ostanut liput getbybus.com -sivustolta. Syystä tai toisesta bussi ei ikinä saapunut paikalle, tai sitten se oli todella myöhässä.

Onnekseni tiesin slovenialaisesta sivustosta (prevoz.org), jossa voi tarjota kimppakyytejä pientä korvausta vastaan. Puhelimessani ei toisinaan toimi tekstiviestit, joten ei auttanut muu kuin ruveta soittelemaan kyytejä. Ensimmäinen, kelle soitin ei puhunut lähes sanaakaan englantia ja lopetti puhelun nopeaan. Toinen yritykseni meni jo vähän paremmin kommunikoinnin osalta, mutta auto oli valitettavasti täynnä. Hän kehotti odottamaan noin 20 minuuttia, josko joku kyytiläinen peruisi. Odotellessani ensimmäisestä numerosta soitettiin takaisin. Soittaja oli kuskin tytär, joka selitti ettei hänen äitinsä osaa englantia, mutta voisi tarjota minulle kyydin tästä huolimatta.

Siispä sain kyydin ja vielä Izolaan asti, jossa minun oli tarkoitus yöpyä. Izolassa etsin hotellia, josta ZNI oli varannut minulle huoneen. Kävi ilmi, että "hotelli" olikin jonkun asunto. Huoneen vuokraaja ei ollut kotona, mutta sain häneen puhelinyhteyden ja hän soitti naapurin (joka ei myöskään osannut sanaakaan englantia) avaamaan minulle oven. Ihme säätämistä, mutta onneksi slovenian alkeilla, elekielellä ja hymyllä pääsee jo pitkälle. Se on ainakin tullut reissussa huomattua.

Sunnuntai meni tutustuessa rannikon kolmeen kaupunkiin, Izolaan, Piraniin ja Koperiin. Olin etukäteen ladannut puhelimeen aluiden offline kartat ja tsekannut nähtävyyksien sijainnit sekä bussiaikataulut ja -pysäkit. Päivä meni nopeasti auringosta ja meren läheisyydestä nauttien. Ihana pikku reissu! Illalla palasin bussilla Ljubljanaan ja tällä kertaa matka sujui ongelmitta.

Pientä säätöä ja sekaannuksia

Yöt ovat menneet leppoisasti töissä. Mitään kovin erikoista ei ole tapahtunut, muutamia meluavia vieraita lukuunottamatta. Ongelmista on aina selvitty puhumalla ja toista kertaa ei ole pitänyt käyttäytymiseen puuttua.

Työvuorot loppuvat klo 6 aamulla, jonka jälkeen on hyvä aika käydä salilla sen ollessa vielä lähes tyhjillään. Juttelin esimieheni kanssa ja hän kertoi, että voisin tulla treenaamaan työporukan kanssa Krav Magaa. Kyseessä on israelilainen lähitaistelu, joka perustuu ihmisen luontaisiin reaktioihin stressitilanteissa. Ensi viikolla todennäköisesti selviää asiasta enemmän. 

Hostelli on tänä viikonloppuna buukattu täyteen. Tästä syystä minun täytyy vaihtaa majapaikkaa kahdeksi yöksi, minkä ZNI kuitenkin kustantaa. Halusin ehdottomasti lähteä pois Ljubljanasta toiseen kaupunkiin. Päädyin Slovenian rannikkoon, josta sain Izolan kaupungista huoneen hotellista lauantaiyölle. Perjantaiyö menee siis vielä töissä, joten ZNI varasi minulle vuoteen muiden suomalaisten huoneesta sille ajalle.

Ilman pientä säätöä ja sekaannuksia ei tästäkään selvitty. Perjantaiaamuna töistä kotiuduttua siirsin matkatavarani suomalaisten tyttöjen huoneeseensa ja menin respaan tekemään check outtia. Vastassa oli hämmentynyt työntekijä, jonka mukaan huoneeseeni ei ole tulossa ketään ja että voin huoleti mennä nukkumaan sinne. En kuitenkaan tähän vastaukseen tyytynyt ja pyysin, että asia selvitettäisiin pian ennen kuin menen nukkumaan. Useiden puhelinsoittojen ja laskutoimitusten jälkeen asia kuitenkin selvisi. Kävi ilmi, että joitain varauksista ei oltu merkattu varauskalenteriin ollenkaan. Pääsin siis lopulta tekemään check outin ja nukkumaan toiseen huoneeseen. Onnekseni me suomalaiset tulemme hyvin keskenämme toimeen, joten mitään ongelmaa ei siltä osin asiassa ollut. Tosin ihmetyttää, miksei ZNI ollut esimerkiksi itse kertonut tytöille tästä järjestelystä.

Pieniä vastoinkäymisiä on siis tullut vastaan. Niiden selvittämistä on vaikeuttanut usein niin sanottu rikkinäinen puhelin, jos asiaa on ollut selvittämässä monta eri henkilöä, sekä kielimuuri puolin jos toisin. Välillä slovenialaisten aksentista on vaikea saada selvää ja sanat saattavat olla hukassa. Myöskin puhelimessa kommunikointi on välillä haastavaa esimerkiksi huonon kuuluvuuden takia. Välillä tulee todella tyhmä olo kun pitää pyytää monta kertaa toistamaan uudestaan. Myös se, että ei näe toisen eleitä ja ilmeitä soittaessa tuo omat haasteensa. Ei voi tietää esimerkiksi onko ihminen vihainen tai sarkastinen. 

Ensimmäiset työvuorot

Työkuviot ovat nyt selvinneet! Mahtavaa!

Soittelin tosiaan ZNI:n koordinaattorin kanssa viime viikon perutuista työvuoroista. Kävi ilmi, että lähin esimieheni ei ollut tietoinen minusta ollenkaan. Olin siis aikaisemmin työhaastattelussa tavannut vain yrityksen johtajan. Lisäksi työpaikassa oli viime viikolla ollut työvuorossa sellainen vartija, joka ei osannut englantia (tai oli muuten vain ujo ja ei halunnut sinne harjoittelijoita, tämä jäi hiukan epäselväksi). Tässä syitä miksi töiden aloittaminen viivästyi.

Totta kai ymmärrän, että aina ei ole töitä tarjolla varsinkin kun kyseessä ei ole niin suuri yritys.  Varsinkin kun meitä työssäoppijia on nyt kolme. Kuitenkin ZNI:llä oltiin aika kimpaantuneita tilanteesta. Olin itsekin aika hämmentynyt. Tähän vielä kun lisätään kulttuurierot ja kielimuurit niin asian setviminen ei ollutkaan niin yksinkertainen juttu.

Nyt asia on kuitenkin kunnossa ja olen päässyt työskentelemään. Ensimmäiset kaksi viikkoa menee hotellin paikallisvartijan töihin tutustuessa. Sinällään mielenkiintoista, koska en ole itse koskaan työskennellyt sellaisena. Toisaalta myös aika yksitoikkoista ja tylsää, koska olen yövuorossa. Tekemistä ei siis ole paljoa, kun hotellin vieraat suurimmaksi osaksi nukkuvat.

Hotellin paikallisvartijan työhön kuuluu kierros tunnin välein. Kierroksella käydään muun muassa tarkastamassa sisätilat järjestyshäiriöltä, ovatko ulko-ovet ovat lukittuina ja ikkunat kiinni. Muutaman kerran on vartija käynyt huomauttamassa, kun huoneista on tullut melua. Tämä tapahtui suoraan uhkaamalla soittoa poliisille seuraavaksi. En tiedä onko tämä vain yleinen tapa, jolla saadaan vieraat hiljentymään vai olisiko asia oikeasti ollut poliisiasia.

Vartija on perehtynyt myös hätä- ja onnettomuustilanteissa toimimiseen. Hotellista löytyy todella monta käsisammutinta ja lisäksi muutama paloposti. Kyselin hotellin pelastussuunnitelmasta ja sain vastaukseksi katsoa seinällä olevia toimintaohjeita. Ilmeisesti heillä ei ole niin laajasti tehtyä pelastussuunnitelmaa tai sitten sitä ei vain haluttu näyttää.

Lisäksi vartija toimii respan vastaanottovirkailijana näin yöaikaan. Jos asiakkailla tulee kysyttävää hän kyllä auttaa. Yleisimmät kysymykset ovat liittyneet wifi:n salasanaan, aamupalan tarjoiluaikaan ja lähimpien ravintoloiden aukioloaikoihin. Asiakaspalvelutaitoja täytyy siis löytyä.

Mukavaa kun hotellissa on paljon kansainvälisiä vieraita, niin pysyn itsekin kärryillä keskusteluissa. Myös juurikin tämä kansainvälisyys tuntuu aiheuttavan suuren osan järjestyshäiriöistä. Joissain kulttuureissa nyt vain ollaan paljon kovaäänisimpiä. Tai ei osata englantia niin hyvin, että ymmärrettäisiin vartijan ohjeistukset.

Vartijan vaatetus on musta paita tai takki, jossa lukee selässä valkoisella "VAROVANJE", joka kääntyy suomeksi turvallisuus. Jalassa omat tummat farkut ja kenkinä turvakengät. Varustevyötä hänellä ei ole (eikä voimankäyttövälineitä), mutta avaimet ynnä muut sellaiset kulkeutuvat vyölaukussa. Tämä herätti minussa hiukan hilpeyttä. Itselläni kun ei ole slovenialaisia vartijalupia niin työvaatteista käy mustat siistit vaatteet.